Yhdeksännen loppiaisrogainingin keskuksena toimi Hotelli Nuuksio Siikajärvellä. Useasta suunnistuskartasta muodostettu kisakartta oli laadukas ja järjestelyt totuttuun tapaan toimivat. Oma, lyhennetty pimeälle ajoittunut treeni meni mallikkaasti, 94 pistettä ajassa 4h:11min ja matkaa 30 km.
Koko loppiaisrogaining oli lähellä jäädä välistä, sillä koko alkuviikon oli vaivana lievän influenssan tyyppinen kuumeilu, lihaskipu ja päänsärky. Vasta kisaa edeltävä päivä alkoi tuoda uskoa mahdollisuuksiin, kun kävely ruokakauppaan ja takaisin oli ihan ok -lähtötaso siinä. Yön nukuin hyvin, ensimmäinen kunnolla nukuttu ilman heräilyä, ja olo oli pirteä. Kävin klo 10.15 polkemassa sisäpyörällä 40min treenin ja totesin sykkeiden olevan normaalit, eikä kevyt hengästyminen tuntunut pahalta. Puolen päivän aikoihin kypsyi päätös lähteä, kun pahin pakkanen näytti helittävän, joten varusteet sukkelasti kasaan (lista alla) ja menoksi.
Kisapaikalla oli rauhallista. Ensimmäiset 4h tiimit olivat palanneet. Tein suht nopean (10-15min) suunnitelman. Ensiksi pieni lenkki kisapaikan ympärillä (ja mahdollisuus lopettaa homma heti 30min jälkeen), sitten kierto kartan reunaa kansallispuistossa keräten isoimpia pisteitä. Loppupätkän piirsin eteläkautta Siikajärven ympäri.
Maaliin tuli tasaisella tahdilla 4h sarjaa. Lähdin maltilla liikeelle noin 14.45. Hölkkäily ei tuntunut hassumalta lainkaan. Lähilenkki oli 20-54-34-40-30. Isoa kiveä (54) pummasin ennen kuin kartan mittakaavaan tottui. Lumeen oli painunut varsin valmiit urat, joten Jukola-tyyliin tuntui riittävän, että ottaa oikean uran ja sen kun juoksee kartta rullalla. Koska hengitys ei pakkasesta pahastunut ja monen päivän levon jälkeen juoksu kulki, päätin lähteä vetämään monen tunnin treeniä lampun kanssa.
Seuraava siivu oli 61-37-44-50-23. Pienipiirteisen 61:n luo ura ei vienyt suoraan, ja huono kartanluku kostautui, joten minuutti pyörimistä, kunnes löytyi. 44:n päätin lähteä hakemaan, kun sinne ura lähti. Tiekiertona 50:lle. Hämärä saapui, ja laitoin valmiiksi otsalla olleen lampun päälle pienimmälle teholle. 23:lla oli taas valinta, joko jatkaa koko kansallispuiston kiertoa tai itään ja takaisin parin rastin kautta. Ketään muuta en ollut näkynyt sitten 61:n. Join toisen 0,5l softflaskin kerralla, ”kuuma mehu” ei ollut enää edes haalea. No, koska juoksu edelleen tuntui hyvältä, suunta pohjoisosaan.
Pisteet kotiin sarja 46-52-51-32-63-48-47 kulki odotuksia paremmin pimeällä, kiitos selkeiden urien, tarkan kartan ja osin tuttujen maastojen. Tännekin saakka oli kisaajia hyvin riittänyt. 46:n tiheiköissä olen joskus kesällä yösuunnistuksessa pumminut ansiokkaasti, mutta nyt rasti löytyi juuri kuten pitikin. 52:lle ura lähestyi hiukan oudosta kulmasta, mutta sekin löytyi. Ennen 32:sta otin toisen geeleistä. Sormista oli varsin kylmä, joten en korkkigeeliä säästellyt, kerralla vaan. 63-48 välillä oli märkiä paikkoja, joten seurasin kalliolle noussutta uraa. Hetken aikaa mentiin hapuillen, mutta Iso-Holma pelasti. Matkalla 47:lle oli houkutteleva nuotio Mustalammen katoksella, mutta ei auttanut pysähtyä.
Suunnistus pimeällä oli mennyt urien ansioista lähes virheettä, joten aikaa oli hyvin jäljellä. Päätin jatkaa eteenpäin ja arvioida 38:lla loppulenkkiä. Polun 47:lta 62:lle piti periaatteessa olla tuttu Nuuksio Classicista. Pientä hapuilua tuli jo oikean uran löytämisessä ja mielestäni yritin vasenta valita. Jossain vaiheessa alkoi kumminkin tuntumaan, että nyt on suunta ihan etelään. Arvelin olevani matkalla 27:lle, joka tulikin pian vastaan – aika lailla tuurilla siis. Ensimmäinen muu kisaaja sitten 61:n eli yli kahteen tuntiin tuli rastille samaan aikaan. Lähdin 62:n suuntaan – pätkä omaa, mutta löysin taas itseni samalta uralta, jota oli tullut 27:lle. Uusi suunta ja yritys ja sitten löytyi oikea ura Romvuorelle 62:n suuntaan ja olin mielestäni karttallakin. Jostain vaan alkoi kuulua outo teollisuuslaitoksen ääni ja puiden läpi isot valot kajastivat. Pysähdyin ja yritin miettiä, missä olen. Koska joku tiimi tuli vastaan, arvelin, että kannattaa yrittää jatkaa. Uraa seuraten 62 löytyi taas tuurilla ja samalla selitys – valot ja ääni tulivat Solvallan laskettelumäeltä järven toisella puolen. Takaisin polulle ja 38:lle – sitä ennen näytti menevän suolla jokunen ura vääräänkin suuntaan. 47-27-62-38 takana, mutta vauhti oli hidastunut suunnistuksen vaikeutuessa.
Jäljellä oli Siikajärven kiertoa 42-55-41-21. Arvelin, että kiire tulee ja turvallisinta olisi mennä suoraan 55:lle. Lähdin uraa etelään, mutta se lähti kaartamaan Ahvilammen vieritse 42:lle. Päätin käydä sen hakemassa, hidastelua Ahvi- ja Oralammen välissä, mutta rasti löytyi sieltä, mistä pitikin, joten sähkölinjaa ripeästi tielle ja sitten sivutietä pikku pisto 55:lle. Tosin eihän se mikään sivutie ollut, vaan pätkä jykännettä. Onneksi oli lumessa selvät jäljet, joten huomasin lukeneeni väärin mustan viivan. Tielle ja 41 löytyi onneksi ihan suoraan. Ennen kipuamista mastolle oli aikaa n 11 minuuttia. Lopun kun juoksi mastolta alas ja maaliin 4:30 vauhdilla, niin kello näytti leimatessa vielä 18:58 alkuista.
Maalissa maistui Halmeen piirakat, mehu ja omaat eväät. Reittispekulointia ja -vertailua ei kannattanut omalla poikkeavalla suorituksella harrastaa, mutta tuttuja tuli moikkailtua. Tapahtuma tuo todella kivasti porukkaa yhteen.
Tulos oli 94 pistettä ja aikaa meni omalla kellolla 4:11:39, josta kolme tuntia lampun kanssa hämärällä/pimeällä. Matka noin 30 km eli keskinopeus 7,2 km/h. Juoksu kulki pintakassulla edeten mukavan kevyesti koko ajan sairastelusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi, olihan 6 pv lepoa alla). Muutamia mäkiä kävelin sekä soita, missä piti varoa kastelemasta kenkiä. Lujempaakin olisi voinut juosta, jos olisi uskaltanut. Nestettä kului vain 0,5l ja yksi iso 100g geeli.
Keskittyen isoihin pisteisiin lienee kisan parasta tahtia pisteitä/tunti. Kovin hyvää spekulointia ei silti saa oikeasta tuloksesta (oikeassa 4h sarjassa parhaat pisteet olivat 75 kuudella sakolla eli 81 pistettä reilussa 4h:ssa). Koko 8h:n paras on 150 pistettä ja parilla muulla yli 140. Yhteislähdöstä startaten olisi kuitenkin ollut ihan erilaista. Ilman urien apua olisi varmasti suunnistuksessa tullut pummeja tai ainakin etenemisvauhti hidastunut pimeällä.
Vaatetus oli juuri ja juuri riittävä. Kylmä olisi tullut kävellessä. En pahemmin hikoillut, enkä vaihtanut edes kuivia vaatteita maalissa. Eniten kylmä oli oikean käden sormista (pidin EMITin hanskassa ja kaivoin esiin rastilla), pikkurilli on vieläkin turvoksissa, muttei kipeä. Jäinen takin reunus ja vetoketju tekivät leuan alaosan paleltuman. Lamppua en saanut pieneltä teholta paremmalle, mutta onneksi silläkin pärjäsi. Näitä pieniä varustevirheitä lukuunottamatta jäi erittäin hyvä fiilis suorituksesta.
Varusteet:
– Inov-8 X-talon 212 (toiseen oli jäänyt pohjallinen)
– sealskinz-sukat ja matalat gaiterit
– Rukan winsstopper-takki liivirepun päällä, kaksi urheilukerraston paitaa
– heijastinliivi
– urheilukerraston housut ja ohuet trikoot
– windstopper-panta ja buff, lasketteluhanskat + EMIT
– 2 * 0,5l softflask mehua
– 2 x 100g Maxim korkkigeeli
– avaruushuopa, puhelin ja rahaa, pilli, kevyt toppavälitakki varalla
Sarja siis edelleen katkeamaton, muttei täyttä 8 tuntia tai tulosta kaikista:
2009 Velskola; kisapaikalle maastopyörällä/takaisin; soolo, juoksua joku 4h
2010 Vaakkoi; auto penkkaan matkalla; lumikengillä Antin kanssa
2011 Sjökulla/Kylmälä; soolo, rämpimistä hangessa
2012 Koulu Bodomin pohjoispuolelta; Antin kanssa, paras sijoitus 2.?
2013 Masala/Vitträskin maastoissa; soolo, otsalamppu ja kello hyytyivät kesken
2014 Sipoonkorpi; soolo, kunnon eksyminen ja hortoilua pimeällä
2015 Kalajärven koulu; soolo, yksi isompi pummi; 6.
2016 Hämeenlinna Turenki; soolo, kova pakkanen, ulos kartalta; ei tulosta
2017 Nuuksio; lyhennetty versio 4h 11min
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Team Duro 