Team Duro


NUTS Ylläs Pallas 160km #1 by TM
14/07/2019, 22:01
Filed under: Uutiset

NUTS Ylläs Pallaksen vuoden 2019 kisassa oli kaikilla matkoilla uudet reitit, kun juoksusuunta vaihtui pohjoisesta etelään. Tuomas Maisala ylsi voittoon tämän polkujuoksukisaryppään pisimmällä matkalla Hetasta Pallaksen kautta Ylläkselle tasaisen varmasti edenneellä juoksulla ehtien maaliin lähes kaksi tuntia ennen seuraavaa. Seikkailukisoissa Team Durossa kisaillut Hanna Jantunen ei päässyt starttaamaan Buff Trail Touriin kuuluvaan 37km kisaan. Tuomaksen kisatarinassa on tunnelmat 160km ultran varrelta ja maalista.

Maalissa urakan jälkeen. Kuva: Aapo Laiho

Tuomaksen kisatarina:

Toukokuun Karhunkierroksen (KK) jälkeen jalat olivat suht hyvässä kunnossa ja sain jo keskiviikolle ensimmäisen 4h yhdistelmätreenin (pyörä + suunnistus + pyörä) ja koko viikolle kevyttä treeniä yhteensä 14h. Kesäkuun ensimmäiselle viikolle sain monipuolisen lähes 18h treeniviikon. Sen jälkeen keventelin Jukolaan, jossa ohjelmassa oli kisasuorituksena 3. osuus ja bonuksena yhteislähdöstä seuran kolmosjoukkueen ankkurointi. Selkein Ylläksen kisaan valmisteleva pitkä treeni oli juhannuspäivänä juostu kombo 12km aamulla + 43km hiekkateitä ja Portimon polkuja alkuillasta. Tästä mentiin laskevilla treenivolyymeillä kohti kisaa (heinäkuun 1. vk 4h 40min kevyitä 4-7km juoksuja + ratacooper 3400m). Kesäkuun kilometrit jalan yht. 293.

Kisareitistä suurin osa oli entuudestaan tuntematonta. Pallas-Hetan juoksin viime vuonna. Ehdin keskiviikkona illasta hölkäillä Kesänkijärven rannan, kävellä Pirunkurun ylös ja rullailla Kesängin alas sekä torstaina hölkkäillä Varkaankurun pitkospuut ylös. Tein aikatauluhahmottelun KK:n loppuajan pohjalta kannustusjoukoille, jotka sitten kyllä joutuivat heräämään paljon ajateltua aiemmin lauantaina aamulla. Hiukan osviittaa sai aiemmista kisatarinoista 130km reitiltä.

Hahmottelu – kahdella drop bagilla tuli kolme etappia.

Koska sää lupasi aurinkoa ja lämmintä (+15 päivä; + 5 yö) varusteet olivat kuten KK:lla, mutta jalassa lyhyet shortsit. Kisa lähti suht vauhdikkaasti liikkeelle tietä pitkin paarmalauman surraillessa joukon perässä. Nousu Pyhäkerolle alkaa hiipivästi hiekkatienä. Jyrkät pätkät kävelin ylös. Rullailin helpot pätkät suht vauhdikkaasti ja sain ripeämmin kiivenneiden selät kiinni. Hetki edettiin porukalla ja hiukan juteltiinkin, mutta rullailin omaa vauhtia mäen alas ja ensimmäiseen huoltoon tulin kärjessä.

Valmiina täyttämään lötköjä. Kuva: Poppis Suomela

Kivuttuani kävellen takaisin ylös totesin, että vauhtia voi hiukan himmata, koska ensimmäiset 30km on takana kolmessa tunnissa. Lähdin n 27km pätkälle Pallakselle suht vähillä nesteillä (1l), joten join ja täydensin lötköjä matkalla puroista sekä uitin lippistä. Taakse en pahemmin katsellut, kero kerrallaan matka taittui Pallakselle, jonne suureksi helpotukseksi tultiin hiekkatietä alas eikä sitä kivikkoista rinnettä, johon 55km kisa viime vuonna starttasi. Perhe oli vastassa kannustamassa nro 95 Salama McQueenia. Nopea huolto, lötköt täyteen ja drop bagista energiat taskuihin.

Pallakselta Rauhalaan oli henkisesti kisan raskain. Odotin hiukan helpompaa 21km etappia tähän, mutta tajusin juostessa, että jostain kisatarinasta lukemani märkä/tekninen pätkä Rauhalasta on tietenkin Pallakselle eikä Ylläkselle päin (kuten väärin merkkasin suunnitelmaan yllä). Perheen kannustus Pallasjärvelle vievän 957-tien ylityksen kohdalla tuli tarpeeseen ja sain ensimmäisen väliaikatiedon, että eroa on 18 minuuttia seuraavaan. Pallakselta olin ottanut vain litran urheilujuomaa matkaan. Puroja ei ollut laisinkaan ja pelkäsin janon yllättävän. Noin 3-4km ennen Rauhalan huoltoa sain jostain soisesta rinnepurosta taas lötköpullon täytettyä. Huollossa otin taas urheilujuomaa pulloihin. Avaamaton laatikko vihreitä kuulia näytti kovin houkuttelevalta, mutta se oli varattu vegaaneille. No problem, taskuissa oli vielä yllin kyllin geelikarkkeja.

Tiepätkä perään teki hyvää. Energiataso parantui ja rullailin vauhdilla eteenpäin. Kävelin suosiolla ylämäet. Paikoin polku oli teknistä, mutta monin paikoin pääsi mukavasti juoksemaan. Pahtavuoman huollossa kerrottiin, että on ”selvä ero” seuraavaan. Hyvävoimaisen näköisenä sain järjestäjiltä matkaan paketillisen hammastikkuja kuljetettavaksi seuraavalle pisteelle, jossa niitä ei suolakurkuille ollut.

Äkäskeron ylitys oli todella hieno – pieni myötätuuli siivitti eteenpäin. Ilo oli myös ensimmäinen näkymä Ylläksen rinteisiin. Peurakaltion drop bag -huoltopisteeseen saavuin 30min hahmoteltua aikataulua edellä. Vitsaillen huikkasin, että hammastikkumuuli saapuu. Siinä missä muut huollot menivät lähes juosten läpi, tässä huollossa meni jokunen extraminuutti, kun kaivoin hammastikut repusta, tyhjensin eri taskuista roskat, lastasin loppuetapin energiat repun taskuihin ja täytin kaikki kolme puolen litran lötköpulloa urheilujuomalla.

Fiilis oli korkealla kankaalla mukavalla neulaspolulla. Tähän kohtaan reittiä Polar näyttää 5 kilometrin split-ajaksi 28:23 (5:41min/km), vaikka selässä oli juuri nestettä ja energiaa täyteen lastattu reppu. Kotamajalla olin aamuyöstä. Lämpötila oli selvästi laskenut, joten jatkoin suoraan ylös Kukastunturille. Hiekkatietä kävellessä kaivoin repusta irtohihat. Alas pudoteltiin tunturin toiselle puolelle ja rinnettä kiertäen palattiin helpohkoa polkua. Koska pulloissa oli edelleen hyvin nestettä, ohitin Kotamajan vesipisteen myös toisella kerralla.

Väli Kesänkijärvelle meni pääosin juosten. Tässä tunnelmat ailahtelivat hurmoksellisesta voitto tulossa -ajattelusta epävarmuuteen jalkojen kestämisestä loppuun saakka, kun pieniä 5-10m nousuja tuli jo käveltyä. Kaivoin hanskat. Kesänkijärvelle alamäkeen rullasi askel hyvin. Varkaankurun upea lehtomainen puro oli tuttu pätkä ja sain suurimman osan pitkospuista juostua. Ylläksen itärinne oli paikoin kivikkoinen. Kävelin muutamia pätkiä välttäen turhia riskejä nilkkojen pyöräyttämisen kanssa. Ylläsjärven huollossa olin 4.15 aamulla (1h 15min plania edellä).

Kohti Ylläksen huippua

Kuulin eron olevan jo yli tunnin. Jäljellä oli kaksi isoa nousua ja arvelin, että menee kolmisen tuntia maaliin ellei löydy uutta vaihdetta. Vähän laiskanlaisesti kapusin ylös Ylläkselle. Nousu tuntui lähes ikuisuudelta. Ylhäällä oli kylmä ja maisemien ihailu jäi lyhyeksi. Alaskaan ei ollut herkkua. Töksöttelin alas jyrkkää huoltotietä, ei varmaan kovin kaunista tekniikkaa. Tässä kohtaa alkoi tuntua pientä arkuutta polvissa. Etureidet onneksi kestivät ja pääsin Kellokkaan alakerran näyttelytilojen läpi huoltoon.

Jäljellä oli enää keskiviikolta tuttu pätkä eli Kesänkijärvelle ja sitten ylös Pirunkurua ja alas Äkäslompoloon. Kivutessa kurua ylös pohdin, olisiko mahdollisuuksia ehtiä alle 19h aikaan. Hetkittäin tästä ajatuksesta sai lisää tehoja, mutta yhtä nopeasti jo ajattelin ’ihan sama, kunhan maaliin pääsee’. Kesängin pitkään alamäkeen lähdin varovasti, mutta kodalta kivikoiden jälkeen uskalsin taas rullailla. Tälle loppupätkälle sain pienen loppukirin päälle (n 5:15 min/km).

Polulta tielle – melkein maalissa

Juuri ennen maalisuoran aukeamista vastassa oli perhe ja unilta herätettyjä kavereita, joilla oma 37km juoksu oli vasta edessä. Yleisöä muutoin oli ymmärrettävästi niukanlaisesti klo 6.55 lauantaina aamulla, mutta hyvät tuuletukset silti irtosivat.

Hymy herkässä Kuva: Aapo Laiho

Kokonaisuutena kisa meni lähes täydellisesti. Alkuvauhti ei kostautunut, vaikka hiukan kova olikin. Keskisykkeet nimittäin laskivat ensimmäisen kolmanneksen 141:stä kisan aikana 135:een. Energia upposi hyvin. Omia geelejä oli n 550ml pienissä lötköpulloissa, kymmenkunta pussia geelikarkkeja ja kaksi rawbaria. Huolloista otin pääasiassa urheilujuomaa sekä yhden suklaapalan, yhden Jaffakeksin ja kaksi palaa marmeladia.

Maaliin saakka kulkeutui pakollisen 250kcal varaenergian (pähkinäpussi) ohella kaksi 60g energiapatukkaa, yksi pussi geelikarkkeja, pari desiä urheilujuomaa ja n 50ml geeliä.

Ylivoimaa selittää, että ultran starttiviivalta puuttui kansallisia kärkinimiä ja moni kilpakumppani joutui kisan keskeyttämään. Tulos 18:55:29 tällä uudella pitkällä reitillä (163km, 4400 nousumetriä) on vertailukelpoisesti hyvä suoritus ja selvästi parempi kuin toukokuun KK:n jo todella hyvin sujunut ultra suhteessa ensimmäiseen satamailisen harjoittelukertaan KK:lla vuosi sitten. Pallas-Ylläs välin (n 105km) väliajalla (12h 27min) sijoitukseni olisi ollut tässä 12h myöhemmin starttanneessa kisassa ihan kolmannen sijan kannassa. Kolmas kerta toden sanoo – myös satamailisella ultralla.

Reilu vuorokausi kisan jälkeen tätä kirjottaessa univelka ei enää pahasti paina. Jaloissa kisa tuntuu, mutta perheen kanssa pystyi hyvin trekkailemaan Pirunkurun ylös pienen sateen saattelemana. On maisemat upeat!

Sunnuntaina vielä kolmas kerta Pirunkuru ylös tällä Ylläs-visiitillä

Ultra Trail Tour Finlandista on jäljellä vielä Vaarojen Maraton Kolilla lokakuussa. Koska olen missannut ilmoittautumisen Vaaroille jo monta kertaa, on reitti kaikilta osin vieras, edes lyhyttä matkaa en ole juossut. Vaikka matka on lyhyempi (130km), kisa voi olla paljon rankempi. Luvassa on moninkertainen määrä teknistä polkua, pimeä yö ja vähintään vettä ja mutaa ellei jopa loskaa. Yksi tavoite on saada reitistä tuntumaa ennen kisaa. Tästä Ylläksen kisasta palkinnoksi saatu Lupinen valo saattaa hyvin päätyä Vaarojen varusteisiin.

Edit: Treenailusta kohti Vaaroja päivittelen Instagramin puolella:
https://www.instagram.com/tmaisala/


1 kommentti so far
Jätä kommentti

[…] Nyt Mt Blancin ympärijuoksusta on kulunut 1,5 kuukautta ja olen vain kevyesti kokeillut juoksua, mutta onneksi olen voinut polvellani pyöräillä. Reissun prosessoimiseen ei jäänyt itselläni heinäkuussa aikaa, sillä noin 5 h kotona oltuani lähdimme autoyöjunalla koko 5 henkinen perhe kohti Oulua ja siitä ajaen Ylläkselle – Hettaan – Pyhälle – Kuusamoon – Kajaaniin – Kolille – Outokumpuun ja Mäntyharjulle. En edes lukenut Jennin Vastaisku ankeudelle blogista hänen Alppireissutunnelmiaan (useampi postaus), vaan katsoin sen ja reissun kuvia yli kuukausi matkan jälkeen, mutta ja paljon samoja fiiliksiä kyllä oli! Tuo yli kahden viikon Lappi ja Itä-Suomi turneekin oli aivan mahtava, mutta omaa treeniä oli niukalti johtuen kipeytyneestä polvesta. Lasten kanssa patikointia ja pari maastopyöräilyä, josta Mäntyharjulla kaverin S:n kanssa toki saatiin kunnon MTB-treeni aikaiseksi. Ylläksellä koin suuren urheilujuhlan tuntua, kun mieheni voitti siellä NUTS 160 km polkujuoksukisan. Aika käsittämätöntä ja ajassa 18 h 55 min. Juoksusta löytyy kiinnostuneille pohdinnat täältä. […]

Päivitysilmoitus Kirjoittanut Juoksuvaellus Mt Blancin ympäri 4 pvssä | Sisukkaasti




Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: