Loparoga tarjosi tänä vuonna city-suunnistuksen, kun kaikki rastit yhtä lukuunottamatta olivat Kehä I:n sisäpuolella ja kisakeskus Kalasataman kupeessa eli paikalle pääsi hyvin myös metrolla. Team Durosta mukana oli Tuomas Maisala ja Antti Pasanen. Kummallakin oli oma suunnitelma, joskin alkumatka osui yksiin. Tuloksien perusteella Durolle tuli kisasta kaksi kärkisijaa.
Tuomaksen kisaraportti:
Alla oli kaksi viikkoa Kanarialla ja melkoinen kuorma PK-treeniä (reilut 70h). Paluumatkapäivä eli keskiviikko oli lepopäivä ja sen jälkeinen torstai oli myös suht kevyt (Bodypump ja Bodybalance illasta). Treenikuorma kuitenkin tuntui väsymyksenä ja en illalla jaksanut pakata, vaan jätin kisakamojen kasaamisen loppiaisperjantain aamuun. Kovin paljoa en kisaa miettinyt, pääosin otin samoja varusteita kuin aiemmin. Kengiksi otin melko vanhat ja suht loppuunajetut Icebugin Aurora BUGrip -nastarit, joiden nastoista noin puolet jo puuttui. Nappulakuviota oli paremmin tallessa kantoja lukuunottamatta. Arvelin, että näissä on kuitenkin vaimennusta hiukan enemmän kuin yhtä vanhoissa Icebugin Anima-nastareissa, joilla olen kisannut ehkäpä 5-6 kertaa loparogassa. Pelkällä nappulallakin olisi varmasti pärjännyt, sillä jäisiä kohtia oli melko vähän. Sääennuste lupasi talvista keliä. Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta, mutta ei niin paljoa kuin oli ollut ennusteissa joitain päiviä aiemmin.
Karttoja olisi saanut hakea jo kympistä alkaen. Kisapaikalle ehdin 10.30, joten reitin suunnitteluun jäi reilut 20 minuuttia. A3:sita mittakaavassa 1:20 000 toinen kattoi Helsingin niemen, toinen Vanhankaupungin selän ja Herttoniemeä sekä Pakilaa Keha I:lle. Piirsin suunnitelmaan kaikki rastit, ja se reitti näytti mahdolliselta, vaikka en yhtään ehtinyt arvioida, paljonko kaikkien rastien hausta tulisi matkaa. Piirsin karkeasti ulkokaaren rastit vastapäivään seurasaareen asti, sieltä sisäkaarella myötäpäivään keskialue plus Lammassaari pistona ja sitten loppuun vastapäivään eteläosan rastit.
Lähdin ehkä minuutin tai kaksi virallisen yhteislähdön perään. Polar ja Garmin olivat viimeksi käytössä Kanarialla, joten kesti hetken saada niihin gps-paikannus. Se kannatti olla heti alusta, sillä kontrolli perustui GPS-jälkeen EMIT-leimauksen sijasta. Muiden kisaajien selkiä tuli vastaan, kun etenin Mustikkamaan ekan rastin kautta Kulosaaren suuntaan. Kivinokassa sain Antin kiinni ja jatkoimme pidemmän aikaa yhdessä. Kimmo Berg piti suunnilleen samaa vauhtia kanssamme ja muutamat 4h-tossusarjalaiset. Pikkukoskelta Antti lähti kohti Tekniikan museota ja minä lähdin jatkamaan ulkokaaren kiertoa. Kimmo jatkoi samaan suuntaan.
Etenimme Kimmon kanssa Pikku-Huopalahteen asti käytännössä samaa tahtia, vaikka meillä olikin hiukan eri valintoja. Ensin minä olin edellä, sitten Kimmo pääsi edelle hiukan paremmalla toteutuksella rasteilla 53-40-32-62, jossa keskirastit oli selvästi nopeampi hakea toisinpäin. Väli 32-62 oli hidas, kun siinä tuli kiertelyä. Pikku-Huopalahdessa Kimmo katosi näköpiiristäni. Maalissa kuulin, että hän oli päätynyt pitämään taukoa.
Olin nauttinut melko niukasti energiaa ensimmäisten tuntien aikana ja se alkoi tuntua. Juoksuvauhti jonkin verran tipahti, kun kirittäjä puuttui. Seurasaaren rastien jälkeen rastilla 52 tein ainoa selvän pummin, kun etsin rastia kallion väärältä laelta. Muutama minuutti meni tähän, kunnes tajusin, etten ole nähnyt vielä mäellä olevaa tornia eli olin seurannut jotain uraa, joka ei ollut kartalla.
52-27 oli pitkähkö väli, mutta suht suoraan juostavissa ensin Triplan vierestä ja radan ali messukeskuksen kohdalla, sitten suoraa pyöräbaanaa. Taivaskallion bunkkerirastilta 57 lähtiessä kaivoin liivistä energiaa ja söin kerralla kaksi kolmesta stroopwafel-keksistä. Muuhun keskittyessä oli lähellä käydä suuntavirhe ja pudottelin 90 astetta väärään suuntaan alas mäkeä etelään, kun olisi pitänyt lähteä itään. Kalasataman tornien valot näkyivät väärässä suunnassa ja huomasin ne ennen kuin ehdin kovin montaa korkeusmetriä lasketella väärää uraa.
Rastimääritteet olivat sanalliset. Osa niistä oli melko epämääräisiä kuten ”puisto” tai ”satama”, mutta pääosin pienet liput löytyivät hyvin. Hiukan täsmällisemmät ne määritteet olisivat voineet olla. Hämärässä muutama rastilippu jäi löytämättä, muun muassa 67 Lammassaaren lintutornilla, jossa ensin kiersin rastimääritteen mukaisen tornin ja kävin tornin huipulla, sitten kurkkasin myös viereistä katselulavaa, johon rastipiste oli kartalla merkitty.
Vallilassa rastilla 23 kaivoin otsalampun päähän. Vaikutti siltä, että ehdin kaikki rastit hakea, sillä 23:n jälkeen oli varsin tuttuja rastipisteitä, ei hirveästi tarvinnut karttaa katsella, vaan lönkötellä kartta rullalla. Sibeliuspatsaan lippu olisi varmasti jäänyt puskasta löytämättä, ellei joku muu olisi sattunut siihen samaan aikaan. Ruoholahdessa kävin ensin väärän sillan kaiteilta etsimässä, kun kanavan yli menee vierekkäin monta eri siltaa, muutoin loput rastit löytivät helposti. Merihaassa toki tuli tehtyä pieni extralenkura, kun kävelykannelta ei joka kohdasta pääse alas.
Kisakeskuksena toimineen Cirkon ympäristö oli täynnä yleisöä ihailemassa LUX Helsingin valotaideteoksia. Maaliin ehdin hyvin, aikaa kului virallisesta startista noin 7h 10min. Polarin aika oli 7:07:57 ja mittariin tuli kilsoja 70,85km. Koska hankitarpomista ei käytännössä ollut, tuli matkallisesti pisin loparoga tähän mennessä. Yleensä matkaa on tullut 40-50km. Garmin Edge näytti kilsoiksi vähän alle 70km. Pyörätietokone oli maastopyörämoodissa, joten siinä lienee joku alaraja, esim 1-2 km/h, jonka alapuolella Garmin ei mittaa. Garminin näyttämä ’moving time’ oli 6h 50min, mutta en pahemmin taukoja pitänyt. Kisan eka vitonen vei 26min, hitain 34min (etsiessäni rastia väärältä kalliolta).
Hyvää: sain toteutettua planin juuri kuten suunnittelin; keskisyke oli 128 (2022 120, 2020 124, 2019 134 ja 2015 tievoittoisessa loparogassa oli jopa 148) eli reserviä periaatteessa olisi ollut, mutta edeltävän kahden viikon treenikuorman takia ei tossu nyt ripeämmin liikkunut.
Huonoa: helpoista pisteistä huolimatta yksi pummi; Kanarian treenikuorma tuntui jaloissa ja neljän tunnin jälkeen vauhti hiukan laski eikä alle 30min vitosia enää tullut, energiaa olisi varmaan pitänyt ottaa jo aiemmin ja ehkä vähän enemmän matkaan.
Energiana oli n 125g marmeladeja ja Jelly Beanseja ja 3 siirappivohvelia. Liivissä oli nestettä 1l (jäi puoli desiä yli). Sormista oli kuuma alkumatkasta ja välillä piti juosta ilman hanskoja, muutoin vaatetus oli sopiva.
Kiitos taas järjestäjille. Loparoga-osallistumisten putki on edelleen ehjä ja nyt myös kärkisijojakin on jo toinen.
Antti nappasi tasapisteissä paremmalla ajalla toisen sijan ennen Lupusta. Antti keräsi mittariinsa 64 kilsaa ja hakematta jäi neljä pienten pisteiden rasteja (2x3p + 2x2p).
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Team Duro 