Loparoga kisattiin jälleen Kalajärven koululta kuten vuonna 2015. Silloin peruskartalla oli vielä isompi kisa-alue. Nyt tarjolla oli suunnistuskartta mittakaavassa 1:15 000, mutta vastaavasti oli enemmän rasteja metsässä ja tarkempia rastipisteitä tarjoamassa suunnistuksellista haastetta.
Team Durosta mukana oli Tuomas Maisala ja Anadigi-nimellä kisannut Antti Pasanen. Kummallakin oli oma suunnitelma ja taktiikka – hyviä kumpikin ja kaikki rastit tulivat haetuksi.
Kovaa pakkasta ei ollut toisin, kuin useana vuonna on osunut kisapäivälle. Edellisen yönä satanut räntälumi (2-7 cm) plussakeliin yhdistettynä teki maastosta märän ja erityisesti rinteet olivat suht liukkaat.
Tuomaksen suunnitelma oli hakea ensin rastit Kalajärven ympäriltä ja sitten myötäpäivään rastit 25:lle asti ja loppuun pieni sisälenkki vastapäivään ja maaliin. Antti taas jätti Kalajärven rastit viimeiseksi. Tuomas ylsi tuloslistan kakkoseksi kuten viime vuonnakin. Antti oli neljäs muutama minuutti perässä.
Tuomaksen kommentit kisasta:
GPS:n matkamittariin tuli 49,3km. Lumeen jääneet urat helpottivat, mutta niitä seuraamalla tuli myös virheitä, erityisesti jos keskittyi kartta rullalla suunnistuksen sijasta tankkaamaan energiaa eikä katsonut, mihin ura johtaa.
Hyvää: sain toteutettua planin kuten suunnittelin ja se oli toimiva; keskisyke oli matala 124 (vrt. viime vuonna 134 tai 2015 tievoittoisessa loparogassa 148) eli reserviä jäi; energia upposi hyvin.
Huonoa: oli taas vähän hidas reittisuunnittelu ja starttasin 6min myöhässä; pieniä virheitä aina tulee, mutta kisan saldona oli kolme turhan isoa häröilyä (8min sekoilu matkalla 24:lle ja heti seuraavalla 48:lla 4min koukku, lopussa pimeällä 49:llä 5min mutkailu) sekä lähes 10min mittaiseksi venähtänyt tauko 61:llä (oli kylmä valmiiksi ja sormet niin kankeat, etten saanut lamppua päähän ottamatta heijastinliiviä ja reppua pois selästä ja niiden sekä markien hanskojen pukeminen kesti tovin).
Energiana oli urheilujuomaa repussa 2l (jäi 0,5l) ja geelien sijasta matkassa oli ”retkieväät” eli vihreitä kuulia (10 kpletta), hollatilaisia siirappivohveleita (’Stroopwafel’) ja pari raw baria. Pussi Powerbarin geelikarkkeja jäi syömättä eli energiaa oli sopivasti. Otin energiaa harvakseltaan, kun tehot olivat matalat.
Nastarit tai syvempi nappulapohja olisi ollut parempi valinta kuin jo hiukan matalaksi kuluneet nappulat VJ MAXxeissa. Sealskinz-sukat toimivat hyvin, mutta jalat kastuivat monta kertaa, kun jalka meni jostain ohuesta jäästä läpi polvea myöten suota tai ojaa ylittäessä. Lähinnä kuitenkin sormista oli kylmä märissä hanskoissa ennen, kuin katuvoittoisemmalla osuudella sai hiukan kovemmalla vauhdilla ajettua lämpöjä ylös.
Kun loparogaa käytiin maastokartalla, olivat rastivälit pitkiä, reitit varsin tievoittosia ja rastinotot usein pelkkää suunnassa kulkua (tai nousu mäen huipulle). Erityisesti pimeällä tuli kyllä tehtyä todella isoja virheitä, jos pudotti itsensä kartalta. Paikallistaminen eli pääsy takaisin kartalle vaati usein paluun tielle tai muun todella selvän maaston kohteen löytämisen.
Suunnistuskarttatasoisilla kartoilla suunnistus on tarkempaa ja varmempaa (voi myös turvallisemmin oikoa metsän läpi). Toisaalta nyt kartta tahtoo A2-koossakin loppua kesken (4 nopeinta ehti hakea kaikki rastit 8h aikana). Edetyt matkat ovat hiukan lyhentyneet. Loparogan 4h-sarjassa oli varmasti tiukin kilpailu ja suunnitelman osalta oli eniten merkitystä, mitä rasteja yritti hakea ja jätti hakematta. PK-treeninä 8h loparoga on kuitenkin mitä mainioin.
Tuomakselle vuosi 2020 oli jo 12. loppiaisrogaining. Toiveissa on, että ehjä sarja jatkuu ensi vuonnakin. Team Duro kiittää aina yhtä kivasta tapahtumasta!
Tulokset Loppiaisrogaining 2020
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Team Duro 